tiistai 28. heinäkuuta 2015

Roadtrip & viiniretki Tokajiin!


Meillä oli kerrankin oma auto käytössä Unkarissa lomalla ja missio valmiina: Ostaa pikkupanimoomme oma viinitynnyri olutkäyttöön sekä veljen Tokaij-viinit häihin.

Siksipä suuntasimme iloisella joukolla Tokaijiin pariksi päiväksi. Roadtrip-hengessä, tottakai.




Ensi ajoimme paikallisvinkkien perässä Mádiin, pieneen kylään Tokaijin alueella. Tokaj on nimenä siinä harhaanjohtava, että kyse on sekä viinituottaja-alueesta että erikseen itse kaupungista. Ja Tokaij on myös tietysti jälkiruokaviinityyppi, vaikka Tokaijissa tehdään montaa muutakin viinityyppiä.




Viini ja viinirypäle on kaikkialla läsnä Tokaijin alueella. Kuten myös Mádissa. Kellareita on ympäri kylää. 



Varasimme etukäteen kellarivisiitin ja viinimaistelun yhdestä Unkarin kuuluisimasta Tokaijn alueen viinikellarista, Holdvögystä.  Kyse on kansainvälisen tason, ison rahan viinitekijästä, jonka myyntialue on 90%sti ulkomaat. Tämä näkyi myös itse viinintuotannossa.




Ensimmäinen viini, jota maistoimme, oli tyypillinen alueelle, samettisen arominen, mutta kuiva valkoviini, jossa oli erilainen, kuminen etiketti.

Viini itsessään oli raikas ja kutsuva, juuri oikea kellarikierroksen aloittamiseen. Tokajin alueen perusrypäleet ovat Hárslevelü, Furmint ja Sárga Muskotály, joka ovat kaikki hyvin aromaattisia rypälelajikkeita. Valkoviin erilaisine variaatioineen on alueen viinityyppi.



Höldvölgy:n kellari on yksi alueen isompia ja tynnyreitä riitti. Hauskaa oli, että viininmaistelu oli järjestetty aarteenetsintämuotoon, meillä jaettiin kartta, jossa oli merkitty maistopaikat rihmamaiseen kellariverkostoon poisteinä. Ne piti sitten löytää. Onneksi Mika vanha partiolainen, oli mukana. Hän suunnisti. Kaikki paikat löytyi ja päästiin maistelemaan.


Saimme maistaa kolmea kuivaa ja kahta makeaa valkoviiniä. Viimeiseksi tietysti Tokai Aszua. Kuingaslajia.



Itse Mád oli aika kuollut. Niimpä karistimme sen pölyt jaloistamme ja siirryimme enoni kehoituksesta seuraavaan kylään.

Tokajin alueella on nimittäin paljon pieniä kyliä, jotka kaikki elävät viinistä. Jokaisessa on paljon viinikellareita ja nähtävää. Ja seikkailtavaa.



Mádissa hetken seikkailtuamme ja kyseltyämme löysimme paikan kuninkaan, Siodlovics Gáborin joka järjesti meille heti huoneet 300-vuotta vanhasta, täysin entisöidystä porvaritalosta. Näin se vaan on, että Unkarissa kannattaa usein mennä vaan paikan päälle ilman suunnitelmaa, mennä lähimpään olutkapakkaan ja kysellä apua. Aina joku neuvoo. Ja usein tarjoaa vielä pálinkat kaupan päälle, niin kuin meille kävi.



Siinä me olemme, tyytyväisinä. Huoneet hoidettu, pálinkat mahassa ja safkaa tulossa.



Sitten taas hommiin, tynnyrinostoon ja viinimaisteluun.

Tynnyreita ostettiinkin sitten kaksin kappalein (hups) ja maistettiin vielä molempien tynnyreiden viini samassa.


Kellareita Mádissakin oli joka paikassa. Ja kauniita sellaisia.



Isäntämme Gáborin kellari sijaitsi kodin alla, kauniin pihan huomassa.



Ja sitten alas yli 400 vuotisen kellarin uumeniin. Siellä oli tynnyreitä poikineen.



Paikassa oli myös edustettuna kuuluisa Tokajin alueen jalohome. Aika runsaana.



Maistelimme kymmenen eri viiniä, joista toiseksi viimeistä tuli myös veljeni hääviini. Koska Unkarissa syödään aina samalla kuin juodaan (erinomainen periaate), niin tarjolla oli myös kuuluisasta mangalica-siasta tehtyä siankylkeä.  Voi veljet, kun hyvää (veget, tässä säälin teitä).



Jalohometta oli paljon. Isämtämme kertoi, että hänellä oli kerran suomalaisporukka, josta osa ryntäsi kellarista pois mitään maistamatta, koska kuulemma "näin epähygieenisessä paikassa ei saa maistaa mitään". Hih.





Seruraavana päivänä ajoimme myös itse Tokaijin kaupunkiin, joka on viehättävä, pieni kaupunki.


Kaunis, vanha keskusta täynnä pieniä baareja ja viinikellareita. 



Vaikka olimme aika väsyneitä (lue dagen efter), poikkesimme yhteen kellariin.



Ja olipa raikasta juoda kylmää viiniä soodan kera kaikkien viinimaistajaisten jälkeen.

Illalla otin muuten sitten kylmän, raikkaan oluen. Kyllä.

Ps. Vinkit Tokajin reissulle:

- Jos haluat isoon viinikellariin, varaa kellarikierros etukäteen.
- Pieniin perhekellareihin pääsee parhaisten kyselemällä paikallisestä kapakasta (sörözö, borozó)
- Kellareissa on todella kylmä, ota villatakki mukaan.
- Usein kylissä saa edullisen majotuksen myös kyselemällä.
- Kaikki unkarilaiset eivät puhu englantia, mutta elehtimällä ja hymyilemällä onnistuu moni asia.


lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kalasta kunnolla - ruokaa roskakaloista!

Uskokaa tai älkää, tein jutun roskakaloista ja niiden käytöstä ruuanlaittoon.

Olen kalastanut kaksi kertaa elämässäni, kerran pienenä, jolloin vapa katkesi, ja kerran Mikan kanssa ensimmäisenä kesänämme, jolloin uistelin kalan heti. Joten lopetin kalastamisen huipulla.





Ruokaa tulee kyllä laitettua kaloista, sekä hyöty- että nk. roskakaloista. Tosin itse vierastan koko roskakala-määritelmää, mutta se kun on vakiintunut kieleen, niin käytetään sitä.

Tässäpä yksi resepteistä.

Aasialaishenkiset kalaburgerit

200 g silakkaa tai särkeä perattuna, 2 kananmunaa, 2 dl parmesanjuustoa/muuta juustoa raastettuna, ½ dl persiljaa pienittynä, ½ dl korianteria silputtuna, 1 tl limenkuorta, 1 limen mehu, suolaa ja pippuria

Wasabi-majoneesi
5 rkl majoneesia, 1 tl wasabi-tahnaa, 1 tl limemehua

Lisäksi:
4 sämpylää, ohuita kurkkusiivuja, korianteria

Sekoita majoneesin ainekset ja anna vetäytyä viileässä noin tunnin.
Aja kalat tehosekoittimessa tai monitoimikoneessa sileäksi massaksi, voit käyttää myös lihamyllyä. Sekoita kevyesti munat, juusto, mausteet ja yrtit. Sekoita kalamassa joukkoon. Muodosta massasta  4 litteää pihviä uunipellille leivinpaperin päälle.  Paista uunissa 160 asteessa noin puoli tuntia.  Kokoa kalahampurilaiset sivelemällä wasabimajoneesia  leiville, sitten kurkkua, kalapihvit ja korianteria ja lopuksi toinen sämpylä.
VINKKI: Jos pidät tulisesta, lisää myös chiliä.

Katso kaikki vinkit Helsingin Uutisista. (klik). 


perjantai 24. heinäkuuta 2015

Unkarilaiset käsityöläisolutfestivaalit Alsóörsissä


Unkarissa käsityöläisolutbuumi on ainakin yhtä kuumaa kamaa kuin Suomessa. Siellä täällä pieniä panimoita nousee kuin sateella ja käsityöläisbissejä löytyy jo ihan perusravintoloistakin.

Suuri yllätys oli kuitenkin, että landellamme Alsóörsissä, Balaton-järven pohjoisrannalla oli ensimmäiset käsityöläisolut-festarit.


Tarjonta oli runsasta, painotus unkarilaisissa käsityöläisoluissa, vaikka myös tsekkien pienemmät panimot olivat hyvin edustettuina, muutaman beölgi- ja englantilaispanimon ollessa mukana.

Yksi parhaista oli Rothbeerin tiski. Jenkkityylistä kamaa, red alea, täydellinen inkivääri-hunaja-ale sekä festareiden paras IPA, nimeltään Távoli Galaxis (kaukainen galaksi, spesiaaliplussat Tähtien Sota- viittauksesta).




Saman tiskin toisessa päässä oli mustalaispanimo Csupor Sör. Juttelimme panimomestarin kanssa, joka oli hyvin innoissaan kaikesta olueen liittyvästä.  Oluet olivat hyviä, yksi suosikeista oli Imperial IPA nimeltään Hello, my name is Sudan! (miinukset Brewdog-apinoinnista).  Mielenkiintoinen oli myös päärynällä maustettu vehnäolut Permanent.

Hauska muuten, että Unkarissa mustalaispanimoita kutsutaan nimeltä  "vaeltava panimo",



Unkarissa kovaa kohua aiheuttanut, Transylvian alueella sijaitseva Csiki Sör oli myös festareilla. Kyseessä on panimo, jonka juuret voi johtaa takaisin 1540-luvulle ja joka joutui romanialaisten silmätikuksi nimenomaan unkarilaisuutensa takia (Transylvanian alueella asuu hyvin suuri unkarilaisvähemmistö ja alue kuului vuoteen 1919 asti Unkariin).

Oma suosikkini tämän panimon tarjonnasta oli suodattamaton lager, joka muistutti aika paljon Pilsner Uruquellin suodattamatonta versiota. Hyvää oli 38-asteessa myös saman panimon peruslagerikin, jääkylmänä, tottakai.


Unkarilaiseen tapaan ruokaa oli festareilla tarjolla runsaasti. Yksi erikoisherkku on hapantaikinasta tehty, vähän tortillaa muistuttava, mutta paksumpi lettu, joka täytettiin joko revityllä possulla, kanalla tai unkarilaisella kotijuustolla. Oluiden seuraan ihan parasta.


Olimme festareilla koko perheen voimin niin kuin kaikki muutkin unkarilaiset, lapsia unohtamatta. On niin vapauttavaa, kun voimme mennä illalla myöhäänkin koko perhe paikan päälle, juoda pari olutta, syödä, tanssia bändin tahdissa ja fiilistellä kesäiltaa. Siitä nauttivat yhtä lailla sekä aikuiset kuin lapsetkin, ilman mitään ikärajajuttuja.




Horizont Sörök- tiskillä oli hyvältä kuulostava, lempihumalallani Sorachi Acella humaloitu kevyt vehnäolut, joka juodessa kuitenkin aiheutti pienen pettymyksen. Parasta tällä tiskillä suodattamaton tsekkityylinen pils, joita oli useita versioita muillakin tiskeillä.




Lihaa oli tarjolla vaikka kuinka paljon, makkarana, fileenä, revittynä ja haudutettuna. Huh. Ystäväni Harri kokeili jopa lihatötteröä, eli leivästä tehtyä "vohvelia", joka laitettiin täyteen lihaa.




Sümegi Sörfözden tiskillä yksi parhaista Nariander-vehnäolut, joka oli belgityylisen kevyt, mutta pehmeän hedelmäinen, ja hennosti appelsiininen. Oluessa olikin käytetty sekä korianterinsiementä että kuivattua appelsiininkuorta. Vaahto oli kaunis ja olut tarjoiltiin juuri sopivan lämpöisenä.

Saman panimon tiskiltä löytyi myös hapankirsikkaolutta, joka oli tarjolla myös ainakin kuudella muullakin tiskillä. Hapankirsikka kasvaa ympäri Unkaria, joten sen käyttö on hyvin yleistä kaikessa, hilloista jugurtteihin. Ja nyt myös oluissa. Rakastan hapankirsikkaolutta.



Üllöi kézmüves sörfözden valikoimasta ehdottomasti paras oli tumma punaherukka-ale, jossa suklamaltaan paahteisuus sekoittui happamaan punaherukkaan. Hyvää oli myös täysin kirsikkasuklaakakun makuinen tumma kirsikka ale.




Yleisesti voi sanoa, että trendit ovat hyvin samoja Unkarin käsityöläisolutmaailmassa kuin Suomessakin ; IPAt, APAt, pale alet jylläävät, kuten myös pintahiivaoluet yleisemminkin ja vehnäoluet ovat suosittuja. Tummista oluista suosittuja ovat tuhdit Imperial Porterit ja Stoutit.

Muutama erilaisuuskin löytyy; Saisoneita ei oikeastaan ole, mutta erilaisia happamia hedelmäoluita on lukematon määrä, varmaan siksi koska Unkarissa hedelmätarjonta on niin paljon suurempaa kuin Suomessa; maassahan kun kasvaa luumua, apriskoosia, persikkaa, herukoita ja muita luonnon antimia ylitarjontaan asti. Tsekkien läheisyydestä kertoo taas pilsien yleisyys, varsinkin suodattamattomana.

Lisää Unkarin olutmaailmasta löytyy Suomi&Unkari-seuran sivuilta (klik).

Lopuksi pieni Unkarin käsityöläisolutsanasto.

Sör - olut
Sörfözde - pienpanimo
Sörgyár - iso panimo
Vándor sörfözde - mustalaispanimo
Kézmüves sör - käsityöläisolut
Sörözö - oluttupa
Borozó - viinitupa
Pohár - lasi olutta
Korsó - tuoppi olutta
Barna sör - tumma olut
Világos sör - vaalea olut (yleensä lager)
Búzasör - vehnäolut
Sörkorcsolya - pikkusyötävää oluen viereen

Ja tärkein:

Egészségedre - Kippis!

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kesä - Mansikkakastike grillikanalle


Tuoreista mansikoista ei saa tarpeeksi. Ei sellaisinaan eikä ruuassa. Uusi aluevaltaukseni on käyttää mansikoita grillimarinadissa ja - kastikkeena.







Mansikkainen grillikastike

Noin 400 g mansikoita viipaloituna
2 dl oliiviöljyä
1 dl balsamicoa
Suolaa ja mustapippuria
1/2 dl paahdettuja pinjansiemeniä tai mantelilastuja
1 dl minttua

Lihaa grilliin, vaikka kanankoipia.

Sekoita kastike ja ota siitä 1/3 sivulle. Soseuta 1/3-kastikkeesta sauvasekoittimella ja marinoi sillä pari tuntia grillattavaa lihaa. Pyyhi marinadi pois ja grillaa liha.

Tarjoa 2/3 -kastikkeesta valmiin lihan kanssa Oi.

Voi kun kesä ei loppuisi ikinä.....

torstai 9. heinäkuuta 2015

Loma kirjassa ja salaatissa


Loma on alkanut! Juhlikaamme sitä Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin Lomaruokaa-kirjalla ja siitä löytyvällä feta&melonisalaatilla.








Lomaruokaa on verraton kirja mökille, tuliaiseksi tai ihan kesälukemiseksi.  Kirja on täynnä helposti toteutettavia, kivoja reseptejä. Visuaalinen ilme on ihana, kuvat täynnä kesää. Seurasin kirjan kuvauksia Johannan ja Teresan Instagram-tileiltä ja tiesin jo silloin että kirjasta tulee superihana. Ja niin siitä tuli.  Erikoisplussa vielä kannen nahkeasta materiaalista, joka on koukuttavan hyvä silitellä.

Tuttuun tapaan en paljasta feta&melonisalaatin reseptiä, vaan se täytyy kurkkia kirjasta.  Kannattaa ostaa koko kirja, et pety.

Kirjaa kustantaa Cozy publishing, jolta on tullut myös mainio Tomi Björkin Kotiruokaa 2 sekä näppärä Vapun Reseptikirja.

KIRJA: SAATU ARVOSTELUKAPPALEENA
SALAATTI: SYÖTY
PÄÄLLÄ:VARVASTOSSUT


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kesä - italialaiset salaattikupit ja yrttimajoneesi


Kesällä on niin ihanaa, kun kaikkea vihreää kukoistaa ympärillä. Parvekeella saa kaupasta ostetut kotimaiset yrtit kasvamaan vielä lisää, kotimaista salaattia voi syödä joka päivä. Oi onnea.

Terveellisen ja hyvän ruuan tekeminen on niin helppoa kesällä. Yksi suosikkiruuistani on nykyään salaattikupit. Ne voi täyttää millä vain ja syödä kuin tacot. Lisäksi salaatin raikkaan kesäinen maku sopii lihaan, kanaan, possuun, juustoon tai sieniin. Ihan mihin vain!

Yrteistä taas saa kastikeihin makua kesällä. Helpoin tapa on pyöräyttää erilaisia yrttejä, öljyä, suolaa ja pippuria sauvasekoittimen kautta. Jo siinä on erinomainen soosi mille vaan.

Toinen helppo lempikastikeeni on yrttimajoneesi. Kuten tässä kesäisessä ruuassa.





Italialaisittain maustetut salaattikupit ja yrttimajoneesi

2 pnt kotimaista salaattia (itse käytän friseetä -ja jäävuorisalaattia)
2-3 kpl kotimaista kevätsipulia pienittynä
Oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
1 rkl makeaa paprikajauhetta
400 g luomujauhelihaa
1 dl pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja
Kuivattua basilikaa ja rosmariinia
Suolaa ja pippuria
(Jos haluat, pieneksi pilkottuja oliiveja)
Noin 10 kotimaista minitomaattia viipaleina

Kuullota kevätsipuli ja valkosipulinkynsi öljyssä. Lisää paprikajauhe ja anna sen lämmetä hieman. Lisää jauheliha ja ruskista. Sitten joukkoon mausteet ja pilkotut aurinkokuivatut tomaatit. Anna hautua hetken.

Tee sillä aikaa yrttimajoneesi:

3 dl kotimaisia yrttejä ( basilika, meirami, timjami, persilja)
2 dl majoneesia
1 rkl sitruunamehua
Suolaa ja mustapippuria

Laita kaikki raaka-aineet sauvasekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi.

Pese, revi ja lingo salaattilingolla salaatinlehdet rapeaksi. Kasaa  lihatäytettä salaattilehtien päälle. Heittele päälle minitomaattiviipaleet. Ota käteen ja dippaa yrttimajoneesissa. Nam.

Ps. Ja vegaanit, älkää surko. Tein saman myös sienitäytteellä.




Salaatit, yrtit ja muut raaka-aineet ostettu sponssilla.


Salaatin, yrttien ja muiden kasvisten kotimaisuuden takaa Sirkkalehti-merkki, joka on Kotimaiset Kasvikset ry:n suomalaisten puutarhatuotteiden tunnusmerkki. Tämä merkki on ainoa, joka takaa tuotteen kotimaisuuden sataprosenttisesti. Tämä merkki on yksi suomalaisten parhaiden tuntemista ja takaa myös tuotteen korkealaatuisuuden. Kotimaiset kasvikset. Parasta. Katso vaikka (klik).


Yhteistyössä Kauppapuutarhaliitto Oy

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

The time of my life- Ruisrock 2015


Olipa viikonloppu. Täydellinen festarikesä. 2015 Ruisrock.




Paljon jengiä.

Auringonpaiste koko ajan.




Hyvä meininki.




Hieno House of Beer-baari. Duunimme tulos ja tapaamispaikkamme koko festarin ajan.




Aivan törkeän hyvää jääkahvia kärrystä.




Parhaat festarikaverit.




Kivoja pikkubaareja.




Vihreitä levähdyspaikkoja.




Perjantai-illan huumaa.



Festarigraffoja.




Hieman väsynyt lauantai-lounas.



Viilentävä lauttamatka festareille.



Karri-koira ja Ruudolf. Oujes.



GinTonicit ja mojitot.




Tanssittava Pharrel ja energinen Haloo Helsinki. Ja poikien mielestä aivan maaginen Kingston Wall Freakout!



Lauttamatka takaisin.

Bändejä, naurua, pizzaa, hengausta, juttelua, tuttuja, uusia kavereita, lisää naurua. Siitä oli festariviikonloppu tehty.

Iso kiitos mun Mikalle, Nellalle, Pekalle ja Sampalle.