torstai 20. marraskuuta 2014

Vaihtoehto glögille - kuuma siideri!


Nyt kun joulu tulla jolkottaa, niin glögiäkin tulee joutua. Paljon.

Itse olen siideripanimon edustajan vaihtanut jo koko aikaa sitten glögini kuumaan siideriin.

Teen ison satsin chai-siiderisiirappia ja lisäilen sitä sitten siideriin. Tai omenamehuun. Tai karpalomehuun.



Chai-siiderisiirappi

3 dl kookospalmusokeria, 4 dl makeaa omenasiideriä (meillä duunissa Golden Cap Apple, mutta mikä tahansa muukin omenasiideri paitsi lightit käy), 1 vaniljatanko, 1 kanelitanko, 4 tähtianista, 1 tl kardemummaa, ripaus pomeranssinkuorta, noin 2 cm pala inkivääriä, 2 appelsiinin kuori.

Paahda palmusokeri kevyesti, lisää muut mausteet ja siideri. Hauduta pari tuntia ja jäähdytä. Siivilöi. Ps. Siirappi säilyy jääkaapissa pari viikkoa.



Lisää pari senttilitraa/muki tai fiiliksen mukaan kattilaan siiderin tai mehun kanssa. Kuumenna, mutta josa kyseessä on siideri niin älä keitä.


Kuva aina ihana Liisa Valonen.

maanantai 17. marraskuuta 2014

New Yorkin olut-skenessä


New York on kaiken muun ohella(ravintolat klik, shoppaus klik) olutfanin unelma. Todellakin. Olimme siellä juuri vuosi sitten, joten tämä on itsellenikin muistelukirjoitus. Meillä kun oli niin kivaa.



Olutta on New Yorkissa kaikkialla. Jopa kadunseinämillä.



Koska olin kylässä kaupungissa kahden miehen kanssa, suurin osa shoppauksesta oli olutpaikoissa. Ei sillä lailla, että se olisi mitenkään minua haitannut.

Yksi suht lähellä asuinpaikkaamme St. Marks Placea, oli olutkauppa nimeltään New Beer Distributors.


Siellä oli niin PALJON olutta. Hyvää olutta. Ostimme kaikki laukut täyteen olutta. Olisin voinut ostaa niin paljon enemmänkin.



Ja jopa oma portterini. Tosin Ruotsin lipun alla. Hyi kauppa!



Vieressä olevan Whole Foods Marketin bisseosasto oli myös aika jees. Sieltäkin tarttui matkaan yhtä jos toista.



Mielenkiintoista on ,että isot monipakkaukset Whole Foodin olutvalikoimasta puuttuvat kokonaan. Tiedättehän, ne 24-, 18- ja 12- packit, mitä Suomessa ostetaan. Lisäksi niin sympaattista on, että voit ostaa täyttöpulloon hanasta mukaan olutta. Tämä pitäisi lanseerata myös Suomessa!



Kävimme myös McSorley´s Old Ale Housessa, jonka tunnuslause on "We were here, before you were born". Joka on totta, koska pubi on perustettu vuonna 1854. Luultavimmin New Yorkin vanhin edelleen toimiva olutpaikka. Have to respect that!



Sisustuksessa oltiin perinteisellä linjalla lattialla olevaan sahanpurua myöten. Harri ei digannut sahanpurusta. Minusta se oli romanttista.



Riisuttu oli sisutus muutenkin...



Ja kun yleensä olutravintoloissa valikoima on laaja, täällä kysyttiin vain: "Tummaa vai vaaleaa, isot vai pienet?" "Molempia ja pieniä!" Tätä seurasi tuhahdus ja oluet heilautettiin pöytään. 



Kyllä me viihdyttiin. 



Kotona St.Mark Placella oli aika hyvä valikoima olutta koko ajan. Tuli kiire maistaa kaikki ennen lähtöä. 



Harri maisteli oluita NY-tyyliin, paloportailla.  Tanskalaista olutta Evil Twiniltä, jota tässäkin blogissa on juotu. Rakastan sen nimeä, Hipster Ale.



Aivan ihana olutkauppa ja tasting-mesta oli Top Hops downtown:ssa. Sisustus oli juuri sitä mitä pitääkin. 


Oluet olivat taivaasta. Ja pidän aina erityisesti siitä kun oluita saa maistamiskokoa. Tämä oli New Yorkissa onneksi arkea, joten jokaisessa paikassa pystyi nauttimaan paljon pieniä oluita.



Top Hopissa oli olutta. Kaikissa sen muodoissa. 



Paikallisuus näkyi valikoimassa, mutta sehän ei meitä haitannut.



Täälläkin sai olutta mukaan hanasta, kunhan osti täyttöpullon. Tämän niin haluaisin Suomeen, sanoinko jo?



Craft Beer näkyi kaikkialla. Kuten myös Harri.



Kadulta bongattua. Olut, se on iso juttu New Yorkissa.



Kävimme katsastamassa myös West Villagen Blind Tiger-olutravintolan. Tämäkin paikka on toiminut jo vuodesta 1995 ja tarjoilee hyvän valikoiman olutta sekä pubiruokaa.



Istuttiin paikassa koko iltapäivä. Niin viihtyisä se oli.



Ruokana tilattiin sliderietä, tiedättehän, noita miniburgereita. Kanaversio oli ehdottomasti paras; nyhtökanaa mehukkaassa chilimajoneesissa. Oi.



Ja digestiiviksi jaettiin Dogfish Head- panimon Very dark Beer brewed with ridiculous amount of barley. Huh mikä nimi. Ja miten hyvä olut. samettisen pehmeä, mutta tuhti, maussa paahteisuutta ja jopa öljyisyyttä. Lähentelee portviiniä, siksi paras juuri aterian jälkeen.



Sitten jatkettiin matkaa kadun varrella olevaan Murray´s Cheese-juustokauppaan. Tietysti siellä on myös oluita. Omaa portterianikin. Jee. Ja siellä portterin vieressä pilkottaa yksi lempiolutmerkeistäni, japanilainen Hitachino Nest.



Kaupassa on myös joka torstaina olut&juusto-tasting. Ihanaa. Itse rakastan yhdistää olutta ja juustoa, ne sopivat mielestäni paljon paremmin yhteen kuin viini ja juusto, oluen hiilihapon ja katkeron takia, koska katkero tasapainottaa juustojen rasvaisuutta ja hiilidioksidi keventää suutuntumaa.



Välillä lepäiltiin oluen, kirjan ja popcornin kanssa kotona. Eikä minkä tahansa popcornin, vaan tryffelipopcornin. Nam.


Kävelimme paljon ympäri kaupunkia (klik) ja yhtenä, kylmänä päivänä tiemme vei myös keskikaupungilla sijaitsevaan olutkuppilaan nimeltään Rattle n Hum, jossa koettiin taas virkistävä olut-tasting. Tuo vadelma-olut oli niiiiin hyvää. Täällä join myös Evil Twinin Justin Bieberin mukaan nimettyä Justin Blåbaeria, joka on tammikypsytetty hapan berliner weisse mustikoilla. Todella hyvä.



Kuppilassa on tosi maukkaat wingsit. Harri arvostaa. Minä myös.



Brooklynissä samoilimme päivän, ja päädyimme olutta juomaan Mugs Alehouseen, jossa olen käynyt jo aika monta kertaa. Perus-olutpaikka, mutta valikoima täälläkin on tosi hyvä. Niin kuin aika monessa paikassa...



Brooklynin Greenpointissa kävimme myös maailman ihanimmassa olutpaikassa,Torstissa.Tämä paikka on rankattu New Yorkin parhaaksi olutravintolaksi Ratebeerissä. (Toisena muuten Blind Tiger ja kolmantena Rattle n Hum).  Itse pidän erikoisesti paikan hyvin pohjoismaalaisesta ja pelkistetystä sisustuksesta, kauniista maistelulaseista ja osaaavasta henkilökunnasta.

Joimme puoli hanalistaa, koska paikassa niin erikoisia ja hyviä oluita, ettemme vaan voineet lähteä maistamatta kaikkia. Kun ostimme baarimestarilta Evil Twinin Even More Jesus imperial stoutin, hähn toi suklaatryffeleitä sen kanssa. Ihistä. Mutta niin oli olutkin.



Nopeasti olutviikkomme kului. Vain korkit jäivät jäljelle. Mutta älä sure New York oluinesi, vielä me tavataan!

Ps. Pidin tästä kuvasta niin paljon, että se päätyi myös Yks Olut-kirjaan. Siellä se minua muistuttaa New Yorkin matkasta....

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Ravintolassa illalla ja aamulla


Viikonloppu meni paljolti ravintolassa ja riennoissa. Skidit olivat nagymaman hoivassa ja me lähdimme Sofian kanssa kierrokselle.

Ensin Q-teatterin iltapäivänäytökseen. (En ole ikinä ollut paivällä teatterissa, uusi kokemus). Näytelmä oli Ihanat ihmiset, jossa varsinkin Jani Volanen loisti. Näytelmä oli sekä hauska että surullinen ja suosittelen sitä ehdottomasti kaikille. Se pyörii vuoden loppuu, joten ehditte vielä.



Teatterin jälkeen drinkeille Boulevard Socialiin. Lempidrinkkini, Tzatziki-stan, ihana jugurttia, pippuria, kurkkua ja sitruunaa sisältävä juoma. Oi.



Sitten Pastoriin, jossa viimeksi petyin vähän.(klik). Mutta tällä kertaa kaikki meni paremmin. Seura oli taas loistavaa, ja ruuat parempia. Söimme Pastor-menun, jossa oli niin hyvä ceviche, että lusikoin sen liemen suuhuni.

Viinivalinnat menivät myös nappiin.


Menun jälkiruoka oli syötävän (haha) söpö. Creme Brulé. Nam. 


Sitten Pompier Espalle oluelle. Ja tuttuja moikkaamaan. Hauskat Cap Brewingin oluet maistuivat kaiken syömisen jälkeen virkistävän sitruksisilta. Pale alea ja IPAa kun olivat. Jenkkityyliin.

Siitä vielä sitten Teatteriin, joka ei kyllä ole minun paikkani. Vaikka kivaa kyllä oli.




Seuraavan aamun oloa paransi 100% Tres Bonesin brunssi, jossa on käyty ennenkin (klik). Erinomainen kattaus. Seura edelleen loistavaa.Niin hyvät ruuat, että en oikein kestä. Ahdoin itseni täyteen ja pyörin kotiin.



Onnellisuutta aiheutti Tres Bonesissa myös Mikan Donut Island&Panimo Hiisin yhteistyöoluen näkeminen juomalistassa. Jee!

Ihana viikonloppu.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Lohta hyvällä ja helpolla tavalla!


Mika katsoi vahingossa TVstä aivan kingin Jamie Oliver-reseptin. Hyvä että katsoi. Kyseessä on nimittäin oiva resepti lohesta.



Reseptin nerokkuus piilee mausteliemessä, johon mediumiksi paistetut lohipalat upotetaan. Niin hyvää. Ja helppo.

Tarvitaan:

Lohifilettä syöjien mukaan, suolaa, pippuria, jotain mausteseosta, (meillä Old Bay, mutta grillimaustekin käy)  ja seesaminsiemeniä. (Alkuperäisessä reseptissä on myös vihreää teetä, mutta se jätettiin suosiolla pois.)

Mausteliemeen; Japanilaista inkivääriä (sitä mitä tarjotaan sushin kanssa), chiliä, puolikkaan greipin mehu ja soijaa.



Tee lohifileestä pitkänomaisia paloja ja hiero niihin runsaasti mausteita ja seesaminsiemenet päälle. Paista hetki pannulla, niin että lohi jää sisältä raáksi.



Laita syvälle lautaselle puolikkaan greipin mehu, inkivääriä ja sen lientä, pilkottua chiliä ja soijaa. Sekoita. Paloittele paistetut lohifileet ja laita joukkoon. 

 
Syö heti, vaikka riisin tai salaatin kera. Juomaksi sopii hedelmäinen olut, meillä Iron Fist Brewing Co:n Spice of Life,  joka on hauskan appelsiinimainen biere de garde. Olut sopi todella hyvin lohen suolaisuuteen, taittaen kalan rasvaisuuden sitrusmaisuudellaan.

Mutta hyvin sopii seuraksi myös kevyt pale ale tai vaikka kevyesti humaloitu lager.

Hyvää ruokahalua!

torstai 13. marraskuuta 2014

Hello, olutta Englannista!


Olin tiistaina after work-oluella englantilaisen panimon,  Shepherd Neamen-tilaisuudessa yhdessä lempiolutravintoloistani, Black Doorissa.

Tapani mukaan olin myöhässä, joten osa oluista oli maisteltu. Mutta ei hätään, vilkkaana sain nopeasti pyydeltyä omat maistiaiseni, joten en jäänyt paitsi muusta kuin kuulemma mielenkiintoisista jutuista. Paikalla oli koko panimon toimitusjohtaja, Jonathan Neame, joka oli omistajasukua viidennessä polvessa. Oluiden lisäksi sain kuulla analyysin alkoholipolitiikastakin. Hyvä.



En ole englantilaisten oluiden suurin fani, johtuen monen minun makuuni turhan flatista olemuksesta, mutta muutama maistetuista oluista vakuutti kyllä. Melkein kaikki oluet olivat vanhoja tuttuja, mutta en ollut niitä piiiitkään aikaan maistanut. Mukavan mieto oli Shepherd Neamen pikkupanimon Faversham Steam Breweryn Whitstable Bay Organic Ale -luomuolut.

Se mikä yllätti minut eniten, oli panimo nk. retro-IPA. Tasapainoinen, hennosti katkera, mutta selkeän miellyttävä olut ilman jenkki-IPAn tai pale alen hurjaa sitrusmaisuutta ja pihkaisuutta (johon olen välillä jo vähän kyllästynyt). Itse kutsuisin olutta kylläkin aleksi, sen verran hento katkeruus siinä oli.  Pidin oluesta, ja olisin voinut juoda koko pullon. Viereen joku kiva englantilainen cheddar tai lihapiiras.  Lisäpisteet hauskasta etiketistä, varsinkin väreistä.



Tarjolla oli ruokaakin, kiitos siitä. Viehättävästi tarjoillut burgerit upposivat hyvin miesvoittoiseen jengiin. Burgereita oli kahta erilaista, haukea ja porsaanniskaa. 


Ylivoimaisesti suosikkiolueni tilaisuudessa oli panimon Late Red-real ale, joka oli kermaisen pehmeää, hennosti karamellimaista ja samettista. Vaikka kyseessä oli real ale, niin hiilihappokin pistelin kivasti kielenkärkeä. Tämän kanssa haukiburgeri. Se on siinä. Kiitos. Käykää maistamassa tätä herkkua!

Katso myös Tuopillinen-olutbloign selostus samasta tapahtumasta! (klik)

maanantai 10. marraskuuta 2014

Unkarilaista katuruokaa tässä ja Facebookissa


Unkarilainen katuruoka, lángos, (ohje klik) maistuu sekä pelkästään että täytettynä.




Tässä täytteissä on menty itäänpäin: Baba ghannousia eli munakoisotahnaa (itse valmistettu unkarilaisversio klik) , hunajapaahdettua kaalia, aurinkokuivattua tomaattitahnaa (klik) ja créme fraichea. Vähän lehtikaalichipsejä rapeutta tuomaan.

Ja vaikka Unkari on viinimaa, niin tämän seuraksi käy aina olut.  Ruotsissa myytävä Session Saison Brooklyniltä, joka kevyt ja hedelmäinen tai Rekolan Panimon Kesäkolli, yksi parhaista inkiväärillä maustetuista oluista. Inkivääri tasapainoittaa hienosti lángosin rasvaisuutta ja hennon itämaisia makuja.

 Nyt lángosia voi maistaa Helsingissäkin. Seuraa liikkuvaa Lángos-vaunua Facebookissa ja syö oma lángosisi!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Mikan eka isänpäivä


Lasteni isän ja rakkaan aviomieheni ensimmäinen isänpäivä oli kuusi vuotta sitten.



Andi ja papa kylpyhetken jälkeen marraskuussa 2008. 




Ja sitten kahden skidin kanssa isänpäivä-aamiaisella 2010. Vielä vanhassa kämpässä Pursimiehenkadulla. Huomaa mistä tyyäreni on perinyt hiuksensa.


Onnea isille. Myös omalleni.  Juhalle, Tuusulan Paijalan hautausmaalle.