maanantai 21. huhtikuuta 2014

Parhaat grillijutut löytyy Pakilasta


Näin se on. Pakilassa on kingit grilliruuat. Katsokaa vaikka.




Oujes. Lampaan ribsejä ja etukäteen Pakilassa maustelimessä keitettyä possun kasleria. Jyrin oiva glase päälle grillissä ja pöytään.

Jyrin Glase tällä kertaa

Paksua inkivääri&seesami-teriyaki-kastiketta, Thai Sweet Chili-kastiketta, valkosipulia, vähän ketsuppia, soijaa ja omenaviinietikkaa.  Kaikki sekaisian ja sivellään lihan päälle grillatessa. Muodostaa tahmaisen makeansuolaisen mausteisen pinnan. Nam.



Seuraksi munakoisoa ja parsaa. Tyde kertoi parhaan tavan tietää, mistä persa pitää katkaista puumaisen pinnan välttämiseksi; Taivuta parsanvartta ja se katkeaa juuri oikeasta kohdasta, ennen puumaisuutta. Aina oppii!



Lisäkkeenä korianteri-coleslaw. Jonka reseptin pöllin heti.

Korianteri coleslaw

Kaalia, porkkanaa, punasipulia, fenkolia ja omenaa ohuina viipaleina. Kastikkeena 1 prs kermaviiliä, 1 reilu rkl Dijon-sinappia, 1 sitruunan mehu, runsaasti mustapippuria ja sormisuolaa. Sekoita kastike viipaleiden päälle. Sitten silputtua korianteria, lehtipersiljaa ja rucolaa.




Aperitiivina To Ölin Cloud 9 Wit . Hieno jenkkivehnän-tyylinen olut, pirteä muuten, hyvä kuiva humalointi lopussa.

Voi että, kun ette kaikki pääse Pakilaan. Se on grilliherkkujen taivas.

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Donut Island-olutta Black Doorissa!


Ensimmäinen Donut Island Brewingin myynnissä oleva olut. Guess Wh(e)at. Black Doorissa. Jee!

Donut Island Brewing on oma harrastuspanimomme Viiskulmassa, Mikan ja minun. Tässä oluessa taas kyseessä on itse asiassa Mikan, Matin ja Johannan lopputyö olutkurssilla. Reseptiä on kehitetty nykyiseen muotoonsa meidän omassa pikkupanimossa, parinkin version avulla. Joten itse en ole ollut missään tekemisessä loppullisen tuotteen tekemisessä, mutta kehittänyt pienellä laitteistollamme itse reseptiä ja juonut tietysti muutaman kehitysversion.

Olut on minusta onnistunut (haha). Se on raikas, vähän trooppista hedelmää ja viehkoa sitrusmaisuutta. Tuoksu on hedelmäisempi kuin maku, joka on miellyttävän hiilihappoinen ja jälkimaultaan juuri sopivasti tuntuu humalan puraisu.

Lajityypiltään tämä on jenkkityyppinen vehnä, joka onkin vehnäoluista paras versio. Itse en ole saksalaisten vehnäoluiden ystävä, ne ovat liian paksuja ja epätasaisen makeita. Belgialaiset vehnäoluet ovat taas usein liiankin sitruksisia. Mutta jenkkivehnät. Oujes. Tässä Simcoe jenkkihumala toi makuun juuri oikeanlaista terävyyttä.



Juostiin tietysti heti maistamaan sitä, kun olut tuli paikalle. Skideillekin oli uusi elämys mennä ravintolaan, jossa "ei ole ruokaa".




Katsokaa nyt, siellä se on! Kaikkien muiden hyvien oluiden kanssa. Onko vähän siistiä.



Tyytyväinen oluentekijä. Ja syystäkin. Olen niin ylpeä.

Arvioitakin löytyy jo muutama: 




Käykää nopeasti maistamassa, se loppuu pian....!

torstai 17. huhtikuuta 2014

Unkarilainen Pääsiäinen


Kokoonnutaan crazyhungarianfamilyn kanssa viikonloppuna taas. Serkukset pääsee telmimään ja aikuiset juttelemaan. Oma mamani kokkaa.

Paastohan päättyy katolisessa Unkarissa, joten saa syödä taas lihaa. Ja kyllä me syödäänkin.Pienenä meillä noudatettiin aina paastoa. Nyt olen mietinyt, että teemme saman ensi vuonna. Mika ei varmaan taivu, mutta skidien kanssa koetetaan.




Täytettyä possunfilettä. (klik). Nam. Tosin oikeasti Unkarissa syödään kinkkua pääsiäisenä, piparjuuren ja keitettyjen munien kanssa. Munat keitetään sipulinkuorien kanssa, niin että niistä tulee kauniin ruskeita. Niitä voidaan toki myös maalata.




Usein meidän perheen pöytään myös tulee lohipiirakkaa ja majoneesisalaatti. Unkariksi salaattia kutsutaan "ranskalaiseksi salaatiksi".. Miksiköhän? Itse salaatti on majoneesia sekoitettuna vihannes- ja omenakuutioihin.

Skidit rakastaa taas juustotankoja. Ja veljeni Atti.Joten niitäkin on.

Sekä tangot että piirakka löytyvät blogista (klik)

Ainii, Unkarissa puput tuo suklamunia (mikä logiikka?) ja lahjoja pääsiäisenä ja piilottaa ne ympäri kämppää. Niitä sitten taas etsitään. Jee!

Kivaa Pääsiäistä!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Helpon miehen parsa


Vihreää parsaa, paketti pekonia, 1-2 dl majoneesia.

Paista pekoni aloittaen kylmällä pannulla rapeaksi. valuta. Sekoita majoneesiin.  Vuole parsan juuri. Keitä/höyrytä parsa. Dippaa parsaa peksumayoon.

Siinä se on.

Juomasuositus vaalea vehnäolut. Minä juon Hoegaardenia.

Trallallaa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Lohta&omenaa&kaalia&viiniä


Oli katuruokafiilis. Kotona savulohta, lehtitaikinaa, kaalia ja omenaa. Ööh.

Mutta syntyihän näistäkin katuruoka-tyylinen setti, jonka voi syödä seisaaltaan tai istuen. Ihan miten vaan.






Lohitasku hunajapaahdetulla kaalilla, omenamayolla ja lehtikaalichipseillä

Hanki: 1 levy lehtitaikinaa, noin 200-300 g valmista savulohta, lehtikaalichipsejä (ohje blogista (klik)), 1 omena kuorittuna ja kuutioituna, noin 1/2 dl majoneesia, 200 g ohueksi suikaloitua kaalia, öljyä, pari rkl hunajaa, 2 perunaa kuorittuna ja puolitettuna.

Sulata lehtitaikina. Sillä aikaa paahda kaali hyvin pehmeäksi öljyssä ja hunajassa. Sekoita omenakuutiot sekä majoneesi ja laita kylmään maustumaan.  Kauli lehtitaikinasta 4 pientä neliötä. Voitele ne reilusti öljyllä. Ota perunat ja voitele ne myös öljyllä. Laskosta neliöt taskuiksi perunoiden ympärille ja paista lehtitaikinataskut noin 15 minuuttia uunissa 225-asteessa.  Anna jäähtyä ja irrota varovasti perunat. 

Mitä tehdä perunoilla, kysyt. Paista grillimausteen kanssa pannulla, saat hyvän lisukkeen, jota voi dippailla myös omenamayoon.

Täytä taskut hunajapaahdetulla kaalilla, lohella, laita sekaan omenamayoa ja viimeistele murennetuilla  lehtikaalichipseillä. Voit korvata lehtikaalichipsit myös tavallisilla chipseillä. 

Nauti heti viileän hedelmäisen Castillo de Molina Reserva Savignon Blanc-valkoviinin kanssa.  Viini hedelmäisyys sopii oivasti omena happamuuteen, leikkaa lohen suolaisuutta ja tukee kaalin hunajamaista makeutta. Oivapari. Kyllä.  Näitä menee useampi. Eikä huono vaihtoehto kevään juhlintaankaan.



Viinin piffasi Pernod Richards. 





lauantai 12. huhtikuuta 2014

Aikaa Kalelle


- Terve Kale, ei ole nähty vähään aikaan!

- Terve, terve!

- Mulla on ollut sua ikävä, nyt aioin pistää sut lämpimäksi!

- Kiva hei, mä käyn ihan kuumana!





Kale chips - Lehtikaali-lastut

1 pnt lehtikaalia, oliiviöljyä, bbq-mausteseosta (meillä Old Bay)

Pese ja riivi lehtikaalit ruotimen vierestä suupaloiksi. Kuivaa varovasti pyyhkeellä, lorauta öljyä ja sekoittele. Levitä uunipellille paperin päälle ja sirottele mausteseosta päälle. Paahda uunissa, noin 200 astetta 15 minuuttia. Kyttää uunia, etteivät pala.





Kaikki menee heti.

Heippa Kale!

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Siideriä ja ruokaa kevään juhliin!


Käy katsomassa duuniin tehdyt reseptit (klik).

Siideriä (baginbog:sta tai pullosta) ja ruokaa. Nam. Kaikki syötiin kun kuvaus loppui.


Okei, on siellä oluttakin.

Kuvat: Sami Repo

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Minä en pidä kotoilusta


Hassua on, että jos teet paljon ruokaa, varsinkin sekä työksesi että vapaa-aikana, kaikki luulevat että olet kotoilija-tyyppi muutenkin. En todellakaan ole. Minulta on mm. kysytty, mistä ostan kranssivälineeni askartelua varten ennen joulua. No joo, en ole ikinä tehnyt kranssia. Enkä edes ostanut sellaista.

En sisusta. En vaihda tyynyliinoja, verhoja, tai mitään muutakaan sesongin tai vuodenajan mukaan. Käsistään näppärän tyttäreni onnettomuudeksi vihaan kaikkea askartelua ja olen todella huono siinä. En osaa enkä viitsi edes paketoida lahjoja hienosti. En pidä myöskään puutarhajutuista,. En olisi ikinä istuttanut yrtin yrttiä parvekkeelle jos ei ihanat kaverini olisi lahjoittaneet tyttärelleni tomaatin- ja mansikantaimia valmiina (kiitos Tyde ja Misu).  Eniten pidän kotona lojumisesta skidien kanssa, kaikenlaisten kirjallisten töiden kirjoittamisesta, kahvin juomisesta, Mikan kanssa oluiden maistamisesta ja ruuanlaitosta. En oikeastaan muusta. Sitten hengailen mielelläni eri kahviloissa, kavereiden kanssa, meren ääressä ja ympäriinsä. Ja harrastan, jos lojumisajalta jää. Ja teen tietysti töitä. Se on tosikivaa.

Älkää käsittäkö väärin. Minusta on aivan ihanaa ,kun joku toinen sisustaa, askartelee, yleisesti kotoilee tai virkkaa säilytyslaatikoita. Jollekin se on lasten lisäksi tärkein sisältö. Ja hyvä niin.

Minusta vaan nykyään naisiin kohdistuu paineita myös tällä saralla.  Tuntuu että kotoilusta on tullut monelle pakko, kun kaikkialta satelee viestejä, miten askarella koristeita, vaihtaa blogimattoja tai muuta. Siitä on tehty yksi naisena olemisen mittari. Pitää kasvattaa lehtikaalia, tehdä omat kranssinsa, säilöä hilloja tai muuta sellaista. Vaikka ei kaikki ehkä haluaisi.




Minulle tekee vaikeaa jo siivotakin. Vihaan siivoamista, mutta rakastan siisteyttä. Aika vaikea dilemma, vai?  Menen kaikessa siivoamisessa siitä mistä aita on matalin. Aina. Onneksi Mika ei ole siistimpi kuin minä.  Meillä ei käy siivooja, koska luultavasti joutuisin ennen siivoojaa siivoamaan. Eli siivoaisin sitten enemmän.  Omat skidini huomauttelevat minulle välillä pölykasoista. Lisäksi voin tässä tunnustaa, etten ole pessyt ikkunoita sen jälkeen kun muutin lapsuudenkodistani. Meidän kotona minun mamani pesee ikkunat. Hän kun on ainoa, jota asia häiritsee.

Joten kotoiluun on vähän vielä matkaa. Yritin kyllä äitiyslomalla. Säilytin mm. kaikki lastenruoka-purkit, koska olin nähnyt miten niistä tehdään tuikkuja ja jotain muuta (en enään muista mitä). Heitin purkit roskikseen, kun menin toisen äitiysloman jälkeen töihin. Välillä myös laitan talteen nauhanpätkinä ja mietin että näistä voi sitten askarrella jotain. Just joo.

Tästä kotoilu-hommasta ja sen kyseenalaistamisesta oli todella mielenkiintoinen artikkeli uusimmassa Trendi-lehdessä (huhtikuun lehti), jossa oli monta asiaa jota olen itsekin miettinyt. Kiitos kirjoittajalle.

Naiset ovat vuosia pyrkineet kodista osaksi yhteiskunnallista tekemistä ja tasa-arvoa työelämässä.  On haluttu pois kodin piiristä, tasavertaiseksi osaksi yhteiskuntaa. Nyt kotoilun myötä tuntuu kuin naiset puristettaisiin takaisin kotiin. Kotia korostetaan, itse tehtyä ruokaa, sisustamista ja kodin luomista itsensä näköiseksi.  Ketkä tätä sitten pääsääntöisesti tekee kotona? Naiset. Ja ketä kiinnostaa, miltä kotona näyttää? Yleensä naisia.




Minusta on ihanaa, jos joku löytää täyttymyksensä kodin sisustamisesta ja sen esittelystä. Luen itsekin sisustusblogeja juuri siksi että saan vaan ihailla jonkun muun kotia. Mutta kun kaikkea ei ehdi, niin kannattaa huomioida, ettei sitä tarvitse tehdä, jos ei halua. Voi ihan hyvin olla listat laittamatta ja edellisen asukkaan lamput katossa ( niin kuin meillä on), ja silti voi tulla jengiä kylään. Tervetuloa vaan! Jos haluaa sen sijaan harrastaa, hengata, käydä töissä, syljeskellä kattoon, riehua skidien kanssa tai mitä vaan, niin kyllä voi. Ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Edelleen ruokaa, hillojakin saa valmiina kaupasta. Niin minä hillot ostan.  Puutarha ei tarvitse laittaa, jos ei halua. Tai sitten voi puuhailla puutarhassa ja jättää itse kodin enemmän oman onnensa nojaan. Ihan miten haluaa.



Ehkä tämän avautumisen tarkoituksena on rohkaista kaikkia olemaan kotoilematta, jos siltä tuntuu. Ja kotoilla, jos taas haluaa. Trendissäkin mainittu erinomainen sitaatti J.K. Rowlingilta menee näin:

 "Nainen ehtii kaksi seuraavista asioista: hoitaa lapsensa, kirjoittaa kirjoja tai pitää asuntonsa kunnossa. "

Kun vaihdat kirjojen tilalle ihan mitä vaan haluat, niin siinä se on. Minulle totuus on tällä hetkellä juuri tuossa virkkeessä. Mutta lukekaa se Trendin artikkeli, se sanoo kaiken tämän paremmin.




Tietysti tässä lopuksi kumoan kaiken kuvilla, missä on upouusi pöytämme. Jonka ostin, koska se on niin hieno. Kai minäkin sitten sisustan. Tosin hyvin helpolla tavalla. Ostamalla.

Ps. En myöskään ikinä muista ostaa kukkia. Onneksi tyttäreni muistuttaa minua joka kerta kun menen kauppaan: "Mama, mä haluan kukkia!" Siinä niitä on, Andin lempikukkia.

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Orange Pina Colada - rommilla tai ilman


Viikonlopun aloittajaksi ihan paras.

Appelsiini Pina Colada. Hyvä lauantai-aamun juomaksi holittomana. Vielä parempi brunssi- tai iltajuomana rommilla.





Orange Pina Colada

1 appelsiinin mehu, noin 2-3 dl kookosmaitoa/kermaa, 1/2 mango, jäitä jos on, (4 cl rommia).

Blenderiin. Sur rur.

Tätä voi tehdä brunssille kannullisenkin, kyllä se menee. 




Helpoimmin pääsee, jos käyttää (AIVANTÖRKEÄNHYVÄÄ) CocoMojo-kookosjuomaa, jota saa Ruohonjuuresta.  Siihen riittää pelkkä appelsiinimehu, jäät (ja rommi).

Viikonloppu alkaa ihan kohta!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Sorbettia brokkolista&kookoksesta ja mustaherukasta

Brokkolisorbetti. Oho. Kookoksella, mustaherukalla ja hunajalla varustettuna.

Useat hyvät reseptit, niin kuin tämäkin, ovat syntyneet laiskuudesta. Tämä syntyi, kun olin yksin lauantaina kotona. Teki mieli jäätelöä, mutta ei huvittanut lähteä kauppaan, joka on kokonaisen 4 minuutin päässä kotoa.



Kaikki ainekset löytyi omasta kaapista.

Brokkoli-kookos sorbetti hunajalla

1 pss pakastebrokkolia, 1 pss pakastemustaherukoita (noin 200 g), 2-4 rkl juoksevaa hunajaa (riippuu miten makeasta pidät) , iso kourallinen luomukookoshiutaleita, loraus kookosmaitoa tai kermaa.

Sitten vaan blenderiin kaikki. Sur Sur. Koristeeksi isoja luomukookoshiutaleita.






Kuulostaa hassulta, näyttää oudolta, maistuu hyvältä. Nam nam.

Ps. Ja hei,terveellistä....

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Viisas lausahdus ruuasta


Ateriat ovat elämämme kello ja kalenteri. 

                                          - Ruokakulttuuriprofessori Johanna Mäkelä

Näin se on. Ainakin meillä.




Varsinkin lomalla. (Paras hetki on aina, kun mietitään mahat täynnä, että mitä syödään seuraavaksi ja koska).


sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Superhyvä lasagne. Vahingossa


Parhaimmat reseptit syntyvät yleensä vahingossa.

Tämä on sellainen.

Tomatti&metsäsieni-lasagne







Kastike:

Öljyä, 1 sipuli pienittynä, 1 prk Arlan Herkkutatti-Timjami créme fraiche (jota sain Arlalta pari purkkia), pari tomaattia pienittynä, 3 dl tomaattikastiketta, 1-2 dl vettä, suolaa ja pippuria, 1 tl Provencen yrttiseosta, kaksi kourallista metsäsieniä (tuliaisina Kuopiosta. Paras tuliainen) pieniksi rusennettuna, parmesania, lasagnelevyjä.

Kuullota sipuli, lisää tomaattikastike ja créme fraiche, tmaatit, tomaattikastike ja vesi (huutelin jämät tomaattikastikepurkista). Anna kiehua hetken, lisää sienet ja lisää vettä, jos sienet vievät kaiken nesteen.

Öljyä uunivuoan pohja, sitten hieman kastiketta pohjalle, lasagnelevyt, kastiketta, levyt jne. kunnes kastike loppuu. Päälle parmesania ja uuniin 180 asteseen noin puoleksi tunniksi. Kurkista uuniin välillä ja lisää vettä jos näyttää olevan kuivumassa.

Tuloksena törkeän hyvää ja maukasta sieni-lasagnea. Lämmitettynä se oli vielä parempaa. Oi.
Ps. Itselleni tein "lasagnelevyt" juustohöylällä siivutetusta kesäkurpitsasta osaan vuokaan, ( GI-ruokavalion takia), toimi hyvin!

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Riittämättömyydestä ja kirjan kirjoituksesta


Viime aikoina riittämättömyys on ollut kaverini aika monta kertaa.  On niin paljon kaikkea. Kivaa kaikkea. Mutta liikaa. On tätä kirjaa, on ihania skidejä, on kivaa duunia, on minun Mikani ja uusi harraste-pikkupanimo.

Tämä aiheuttaa sen, että päivät ovat täynnä. Ja tuntuu että aina on jostain poissa. Jos tekee kirjaa, ei ole skidien kanssa, jos tekee töitä, menettää kirja-aikaa, jos on lasten kanssa, niin Mika tekisi juuri olutta ja jos tekee olutta, niin mites se kirja.  Ja vaikka kuinka miettii, että skidit ovat hyvässä huomassa nagymaman (isoäidin) tai Mikan tai veljeni hoivassa, on rinnassa se selittämätön äidin syyllisyys, ettei vietä heidän kanssaan juuri nyt tarpeeksi aikaa.

Ja toisaalta; olutkirjan kirjoittaminen on ollut monen vuoden haave, sen haluaa tehdä kunnolla. Joten siihen täytyy käyttää aikaa, paljon aikaa. Kirjan kirjoittaminen, ainakin minun tämän kokemukseni mukaan, on hommaa jossa kirjoitusflow tulee vasta kun pystyy keskittymään kunnolla, ilman että nousee viiden minuutin välein tekemään jotain muuta ("Mama, Atti kiusaa! Mama, tylsää! Mama, missä Batmanin kypärä on? Mama, mennään ulos!")

Lisäksi teen kokopäivätyötä. Se on raskasta välillä, mutta melkein aina kivaa. Rakastan työtäni ja haluan tehdä sen kunnolla, joten siihen menee sitä aikaa myös.  Esiinnyn paljon työkseni ja ihmisten innostaminen sekä tiedon jakaminen, se antaa paljon energiaa, mutta myös vie sitä. Kun esiintyessäsi annat itsestäsi kaikkesi, niin sen jälkeen veto on poissa. Ei jaksa muuta. Yksi parhaista viime ajan kokemuksistani olikin, kun kolmen luennon jälkeen pääsin skidien kanssa suoraan ystäväni luo, missä odotti valmis illallinen ja leikkikumppani lapsille. Sai vaan istua ja jutella. Sinä iltana jaksoinkin kirjoittaa kirjaa, mikä muuten viikolla on hyvin vaikeaa.




Välillä taas kun on hetken yksin (niin kuin nyt), niin iskee kirjoitusahdistus. Ja tekemättömien töiden syyllisyys. Siivotakin pitäisi. Jolloin keskittyminen on hyvin haastavaa, ellei mahdotonta.

Viime viikonloppuna, minulla oli koko päivä aikaa kirjoittaa. Mutta en pystynyt edes aloittamaan, tuijotin tyhjää ruutua epäuskoisen ahdistuneena. Onneksi toinen ystäväni kiskoi minut ulos kahvittelemaan soman poikansa kera. Ja ihme tapahtui; tulin takaisin, ahdistus oli hävinnyt, ja kirjoitin koko illan. Ja seuraavan päivän. Välillä näin tapahtuu.

Tässä, juuri nyt, yritän torjua samaa ahdistusta ja asennoitua kirjoittamiseen. Ja tekemättömiin töihin. Että kyllä tämä tästä. Maalis-huhtikuu on minun ruuhkavuoteni, nyt täytyy painaa. Ja priorisoida. Kirja täytyy kirjoittaa NYT. Olutta ehtii tehdä myöhemminkin, lapset viihtyvät kyllä; he rakastavat isäänsä, nagymamaa ja veljeäni. Töistäkin pitää yrittää tehdä vaan ne kiireisimmät.





Tai sitten paras ratkaisu tässä tilanteessa olisi varmaan multiploutua.

Nyt aion juoda kahvin loppuun. Ja sitten kirjoittaa!

Kivaa viikonloppua!