sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Nam - Viron pienpanimo-oluet Bryggerissä


Kävimme katsastamassa panimoravintola Bryggerin Viron Pienpanimoviikot yhdessä Pekan ja Noran kanssa. Siis syömässä ja juomassa. Samalla laskimme, että olemme viimeksi olleet näin aikuisten kesken ulkona noin kahdeksan vuotta sitten, ennen skidien syntymää. Huh, huh. Päätimme, että seuraava kerta olisi hieman pienemmällä aikavälillä.



Kokonaisuudessaan Viron Pienpanimo-viikoista voisi sanoa, että vaikutuin virolaisesta oluttarjonnasta. Hyviä oluita, paljon puhtaita makuja sekä todella hauskoja ja erilaisia etikettejä.  Mikan yksi valinta oli Õllenautin Humala Padrum American IPA jossa jenkkimäisyys todella oli silmään pistävä. Aika perusIPA, mutta hyvä omassa luokassaan.

Teen töitä itse oluen perissa ja olen mukana usein myös etikettisuunnittelussa joko kommentoijana tai ihan vastaavanakin. Olen itse tarkka myös vapaa-aikanani oluiden ja muidenkin juomien etiketeistä, ja valitsen juotaviani myös niiden perusteella. Tämän Viron kattauksen perusteella voisin sanoa, että lahden takana ollaan huomattavasti edellä etikettisuunnittelussa kun verrataan suomalaisiin olutetiketteihin. Suomalaiset olutetiketit ovat usein joko hyvin perinteisiä (nimi keskellä ja  perusheraldiikka sivulla), vähän tunkkaisen hassuja, piirrettyjä sisäpiirivitsejä tai sitten muista maista aika selkeästikin kopoituja. Vähän yleistäen, näin on monasti sekä isoilla, että pienillä panimoilla.  Usein suomamaiset etiketit ovat myös hyvin tummia perusväritykseltään, joten ravintolassa niitä on vaikea lukea ja vielä vaikeampi erottaa kaapista. kertooko sitten kansanluonteesta, en tiedä.... :).

Myynnissä olevien virolaisten oluiden etiketit olivat pääsääntöisesti erottuvia, toisistaan poikkeavia ja idearikkaita. Tykkäsin. Panimoilla oli oma, selkeä linjansa. Hyvähyvä.


Hanaoluista maistoin sekä Põhjalan Virmalised IPAa että saman panimon Uus Maailm West Coast Wheat Alea, joista voiton vei IPA. Jenkkityylinen, mutta todella raikas ja hyvä IPA, jota join aperitiiviksi onnellisena. Wheat Ale oli minun suuhuni vähän liian yksiulotteinen humala-arominen, mutta tasaantui alkuruuan kanssa miellyttäväksi.



Oluista oli mistä valita. Tosin jos näitä herkkuja haluaa maistaa, niin kannattaa mennä kipinkapin käymään Bryggerihin, koska oluita meni kuulemma kovaa vauhtia. Katso kaikki oluet (klik)

Paljon oli IPA-oluita, joihin olen vähän nyt kyllästynyt, mutta onneksi Mika joi niitä, joten pääsin maistamaan, kun tilailin itse muita.


Bryggerissä oli myös erillinen Vironviikot-menu, mutta minä rakensin oman ruokakokonaisuuteni. Alkuun riimihärkää, pikkelöityjä tatteja ja parmesankastiketta. Juomaksi se Wheat Ale, joka sopikin hyvin. Pekka ja Nora söivät skagerin ja lohta, jonka kanssa meni hyvin talon oma Citra, raikkaan kevyt vehnäpohjainen ale.


Välijuomaksi Mika otti Pohjalan Topelt Nelson DIPAn, joka oli humaloitu pelkästään yhdellä lempihumalallani, uusseelantilaisella nelson sauvinilla. Olut olikin hyvä taas lajissaan, mutta erikoispisteet painiaiheisesta etiketistä ja nimestä. Nerokasta.

Pääruuaksi söin lohta, sitruunaruohovoikastiketta ja kasviksia. Juomaksi sitä Virmalud IPAaa, joka kruunasi annoksen. Muut söivät superpehmeää karitsan entrecoteta, johon ei tarvinnut paljoa veistä käyttää. Kuulemma sen seuraksi kävi hyvin Bryggerin oma Kanttori Dubbel, joka oli makean pehmeä, ja toimi hienosti karitsalle, sen seurana olevalla (ihanalle) selleripyreelle ja rosmariini&punkkukastikkeelle. Sama olut toimisi ihan varmasti myös punkun sijasta kastikkeessa.


Illallinen lopetettiin portterisuklaakakulle, jota olen Bryggerissä syönyt jo niin monta kertaa, mutta valitsen sen aina uudestaan. Nyt seurana oli mallasjäätelöä, joka maultaan muistutti Kanttori-olutta. Hyvää. 

Itse otin jälkkärin kanssa Bryggerin Barley Wine, joka on hyvää, mutta voiton vei Mikan valitsema imperial stout, yli 13% Põhjalan Pime Öö. Voi herranjumana, miten oli hyvää. Portviinimäinen koostumus, täyteläisen, makea tuhti maku oli täydellistä sekä jälkkärin kanssa että digestiiviksi sen jälkeen. Aika kova olutkateus iski. Onneksi Mika antoi meidän muidenkin maistaa, reilu jätkä kun on. 

Illallisen jälkeen minä säntäsin kotiin nukuttamaan skidejä, Mika taas piti panimokierroksen Noralle ja Pekalle Donut Islandin kotimanimossamme. Kivaa oli! 

Viron Pienpanimoviikot Bryggerissä 14.3. asti. 

Ps. Lehdistötilaisuudessa kävi mm. Tuopillinen-blogi (klik) 

lauantai 28. helmikuuta 2015

Alexander Wang -laukku huutiksessa

Laitoin huutikseen yhden aarteeni ,  täysin käyttämättömän Alexander Wang Eugene Tote- olkalaukun. Se on ihana, osta pois!

Löydät sen tästä: http://www.huuto.net/kohteet/alexander-wang-eugene-tote-vaaleanruskea-nahkalaukku/352206714?ref=hm_offer_seller



Kivaa lauantaita!

torstai 26. helmikuuta 2015

Sisäfilettä salaatissa ja luumuvinegrette


Meillä on syöty kuivattuja luumuja aina, välipalana, makeannälkään tai muuten vaan. Unkarissa luumuja kasvaa joka paikassa ja niitä syödään sekä tuoreena että kuivattuna. Kuivattuja luumuja laitetaan siellä myös hyvin moneen ruokaan, joulukalkkunasta leivontaan asti.

Nyt kun sain Sunsweetiltä kasan pehmeän tahmeita, kuivattuja luumuja reseptihaasteseen, halusin kuitenkin tehdä jotain erilaista. Ei niitä luumureseptejä, mitä olen syönyt pienestä asti, vaan jotain uutta kivaa.

Niinpä yhdistin sisäfileen, salaatin, vinegreten ja luumun. Mukana myös vähän sinihomejuustoa, pähkinää ja omenaa.







Sisäfilesalaatti luumuvinegretellä

 200-300 g sisäfilettä, 2 pnt salaattia, kourallinen saksanpähkinöitä, 150 g sinihomejuustoa.

Luumuvinegrette

1 omena kuutioina, noin 12-14 SunSweet-luumua puolitettuna, 1 dl oliiviöljyä, 1/2 sitruunan mehu, 3 rkl hunajaa (oman mielen mukaan), suolaa ja mustapippuria.

Sekoita vinegreten kaikki ainekset ja annan maustua ainakin tunnin, mielellään pari.

Paista sisiäfile palana kuumalla pannulla haluamaasi kypsyyteen (minä pidän siitä aika raakana), pese ja revi salaatit kulhoon. Leikkaa sisäfile ohuiksi viipaleiksi terävällä veitsellä ja asettele viipaleet salaattien päälle. Heitä mukaan pähkinät ja murustele sinihomejuusto. Lopuksi pirskottele runsaasti vinegretteä päälle ja laita myös siinä olleet luumut ja omenat mukaan.

Aika kiva viikonlopun alkusalaatiksi. Juomana ehdottomasti joko luostarityylinen ale-olut kuten Malmgård Belge tai helppo, mehumainen punkku, kuten Barefoot Shiraz.

Luumut saatu Sunsweetiltä, kiitos siitä. Muut ainekset ostettu kaupasta.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Uutta perunasta - Latkes


Sain Sofialta Yotam Ottolenghin ja Sami Tamimin Jerusalem-kirjan tuliaiseksi Lontoosta viime vuonna. Ihan paras kirja, jossa koottuna Lähi-itä-henkistä safkaa toden teolla.

Ihania makuja, helppoja ohjeita. Kuten tämä, peruna latkes








Kyse on eräänlaisesta perunaröstistä tai perunapannukakusta, joita on aika monen maan ruokaperinteessä. Meillä on Unkarissakin tämäntyyppistä kamaa, siellä sitä kutsutaan nimellä tócsni.   Juutalaisessa perinteessä näitä syödään Hanukan aikaan. 

Latkes
4-5 perunaa raastettuna
2-3 palsternakkaa  raastettuna
4 kananmunaa (voi käyttää vain valkuaistakin)
Pari vartta ruohosipulia
2 rkl maissijauhoa
80 voita
1 dl öljyä
Suolaa ja mustapippuria

Huuhdo raasteet, puristele vesi pois ja kuivaa puhtaalla keittiöpyyhkeellä. Sekoita kulhossa kanamuniin, ruohosipuliin ja maissijauhoon. Lisää runsaasti mustapippuria ja hieman suolaa.  Puristele seoksesta litteitä kakkusia.

Laita pannulle voi ja öljy ja paista kakkuset kuuman öljyn ja voin seoksessa. Laita talouspaperin päälle jäähtymään. Me söimme näitä käsin dipattuna creme fraichen ja harissan kanssa. Oih.

MUTTA uutta on tämä; Opin että näitä syödään myös makeana. Jätä ruohosipuli, suola ja pippuri pois. Sirottele paistamisen aikana päälle ruoko- tai kookospalmusokeria. Nam.

Kiitos Sofialle kirjasta.

Ps.Tätä kirjaa saa myös Suomesta. Suosittelen hankkimaan.

Ps2. Tänään alkaa  Yotam Ottolenghin uusi ruokasarja Välimeri lautasella YleTeemalla klo 20. Kandee katsoa.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Pieni keittiö ja uusi blenderi - Phillips Pro Blend 6


Asumme Punavuoren vieressä, Munkkisaaressa. Meillä on pieni asunto. Ja siksi pieni keittiö. Todella pieni. Ja kapea.Niin kuin näkyy.



Siksi täytyy miettiä todella tarkkaan mitä keittiöön mahtuu. Meitä on yleensä neljä siellä ruokaa laittamassa, auttamassa, seurustelemassa ja leikkimässä. Ja joskus vielä enemmänkin jengiä.

Siksi meillä ei ole paljon keittiövekottimia: Ei kahvikeitintä, ei yleiskonetta, ei mikroa. Kahvikin tehdään mutteripannulla. Eli meillä on vain todella tärkeät keittiökoneet. Ennen jokaista hankintaa täytyy miettiä, mahtuuko kone keittiöön.



Keittiön koneet ovatkin vedenkeitin, koska juon litroittain teetä. Leivänpaahdin, koska skidit pitävät aamulla paahdetusta leivästä. 


Ja uutena ihanan ihana blenderi. Phillips Pro Blend 6 700 Wn moottorilla. 

Voitin blenderin Phillipsin TäydellisiäAamuja-Instagramkisasta, kiitos siitä Phillips. 

Blenderi on todella hyvä. Olen nyt pyöräytellyt sillä lehtijuttuun raakakakkuja. Olen tehnyt smoothieta monta kertaa viikossa. Olen nauttinut sen avulla lauantai-illan pinacoladan. Toimii kun unelma ja murskaa kaiken sileän sileäksi. Koneessa on hyvä lasikannu ja monta säätömahdollisuutta smoothien teosta jääpalojen murskaamiseen. Pähkinät ja porkkanat menevät sileäksi helpolla.

Sanalla sanoen siis, suosittelen.

Ps. Hahaa, on meillä mehustinkin! Siitä enemmän myöhemmin.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Hahaa! How alcoholic beverages are made - for dummies


Kerrankin helppo tapa selittää miten ja mistä alkoholijuomat on tehty! Juuri sopivaa asiaa lauantai-illaksi (jonka vietän kipeänä kotona...)

Ja siellä on meidän on kiljukin. No huh huh. 


Kuva TÄÄLTÄ.

torstai 19. helmikuuta 2015

Kreikan herkut, herkut Kreikan


Vuorossa Kreikan herkkuja. Minulla on onneksi ystäväni Misu, joka on kreikkalainen avomies. Sitä kautta olen päässyt kiinni oikeaan kreikkalaiseen ruokaan ja oikeaan kreikkalaiseen ruokakulttuuriin.

Miten köyhää elämäni olisi ilman sitä oikeaa tzatzikia, kreikkalaista lihapataa, jääkahvia, Misun aina Kreikasta roudaamia baklava-leivoksia ja fetan innovatiivista käyttöä.  Tosi köyhää.

 Rakastan kreikkalaista ruokaa.




Stifado - lihapata.



Se oikea tzatziki.



Siirappisen makea baklava.

Kaikki reseptit ja yleistä Kreikan ruokakulttuurista saat TÄÄLTÄ. (klik)

Kiitos Misu.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Ying&yang terveyttä ja herkkuja


Olen ollut nyt kaksi viikkoa enemmän tai vähemmän sairaslomalla. Tänään tuli ilmi, että minulla on keuhkoklamydia. Haloo.  En ole ikinä edes kuullut kyseistä taudista, muuta kun että Misun kissoilla on ollut sen.

No, nyt ollaan sitten vieläkin kotona. Enkä ole ainoa, vaan toinen pienistäkin on ollut seurana. 

"Atti, mitä tehdään?"
"Mama, syödään mustikkamuffinnseja!"



Mustikkamuffinssit
 
2 dl sokeria(tai /2 dl kookospalmusokeria), 100 g voita (tai 1 dl kookosöljyä), 2 kananmunaa, 2 1/2  dl vehnäjauhoja, 1 dl ruisjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vanljasokeria, 2 dl luonnonjugurttia tai piimää, pussillinen kohmeisia pakastemustikoita.
 
Vatkaa sokeri ja voi, lisää munat vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää taikinaan puolet kuivista, sekoita, lisää jugurtti. Sekoita. Lisää loput jauhot, ja mustikat. Sekoita varovasti. Laita vuokiin ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Viereen super-vihermehu:

1 omena, 2 vartta selleriä, 2 appelsiinia kuorittuna, 1/2 fenkoli, kasa salaattia. Mehustimeen vaan.

Siinä ne on; jing ja yang. Terveyttä ja herkkuja. Nam.



Pieni sairaslomalainen viihtyy ihan hyvin.


Ja lego-tyyppejä on joka paikassa. Myös eilisten pullien seassa.....

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ihana vietnamilainen keittiö ja arvonnan tulos

Teen tässä nyt alkuvuodesta ja keväällä hauskaa juttusarjaa eri maiden keittiöistä Etelä-Suomen Median lehtiin. Tiedätkös noihin aluelehtiin, kuten Länsiväylä, Helsingin Uutiset jne.

Olen nauttinut tästä duunista kovasti, koska näin tulee testattua vaikka minkämaalaisia ruokia. Viimeksi oli vuorossa vietnamilainen keittiö, josta kiinnostuin Hannan Soppa-Hannan takia. Hän postasi niin herkullisen näköisiä annoksia, että pakko niitä oli ruveta kokeilemaan ja muokkaamaan.



Ihanat kookosriisiletut. 


Se kuuluisa Pho-keitto.


Vietnamilainen kahvi. Jälkkäriksi. Ja on siellä ne vietnamilaiset kevätkääryleetkin. Tietysti.

Kaikki reseptit ja yleistä tietoa vietnamilaisesta keittiöstä TÄÄLLÄ. (klik)

Ja arvontaan!

Satunnaisgeneraattori arpoi Fiskarsin salaattilingon ja kaupunkipuutarhavälineet Noralle noraemilia.seppala (at) hotmail.com. Onneksi olkoon! Fiskarsilta otetaan sinuun yhteyttä pian! 

(Voittajalle on ilmoitettu voitosta sähköpostitse).

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kiitos Pro Gaala 2015


Ravintola- ja suurkeittiön omaa gaalaa, PRO Gaalaa, vietettiin taas tällä viikolla, tällä kertaa Wanhassa Satamassa. Harrin kanssa oltiin perinteisesti mukana juhlimassa, molemmat kun bloggamme Aromi-lehden sivuilla.

Eikä siinä kaikki, tänä vuoonna olimme myös lehdistö-tuomareina, jakamassa joukolla yhtä palkintoa.  Kiitos kunniasta!  Meidän lisäksemme lehdistötuomareina oli pitkän linjan ruokatoimittaja Tuomas Tanttu, oluttoimittaja ja Olutpostin päätoimittaja Mariaana Nelimarkka, ruokatoimittaja Kenneth Nars, etelä-Suomen Median julkaisupäällikkö Silja Tenhunen (jolla oli ihana vintage-iltapuku) sekä toimittaja Terhi Pääskylä-Malmström. Meillä oli yhdessä kyllä hauskaa.


Oma valmistautuminen jäi vähän lyhyeen, lähinnä puin juhlamekon ja douppasin yskivän itseni lääkkeillä suurin piirtein toimivaksi.  Harri näytti kyllä hienolta ja niin suurin osa muista gaalan vieraista. Ihanaa kun jengi panosti kunnolla, pitkät iltapuvut, smokit, sumusilmät ja kauniit kampaukset olivat enemmän sääntö kuin poikkeus.



Jengiä oli paljon, kuulemma seitsemisensataa. Kauheasti tuttuja joka puolella, koko ilta meni vaan puhuessa, nauraessa ja shampanjaa juodessa. 

Järjestelyt toimivat hyvin; meidät oli jaettu kolmeen saliin ja PRO-palkintoja alan osaajille jaettiin vuorotellen joka salissa. Kuulostaa vähän vaivalloiselta, mutta isojen screenien ja hyvien juontajien toimesta homma meni todella hyvin. Tänä juonna juonnosta vastasivat hienosti Tomi Björk ja Jaana Pelkonen, mutta shown varasti kolmas juontaja, superhauska Niina Lahtinen. Kävipä lavalla meitä tervehtimässä myös Svetlana Rönkkö, vähän tuhmana.

Parasta gaalassa on kuitenkin alan osaajien palkitseminen ja onnellisuus. Itsekin monta vuotta alalla toimineena on hienoa, että ravintola- ja suurkeittiö-jengin kunniaa nostetaan ja palkintaan.  Ala on vaikea ja siellä keskitytään siihen, että asiakkailla on hyvä olla. Siksi on niin tärkeää että alan osaajia muistetaan myös. Ravintola-ala on kyllä paras ala.


Viiden ruokalajin illallinen aloitettiin possulla, joka oli hieman yllättävää. Ruoka oli kuitenkin hyvää, tosin annoksessa ollut possun ohimoliha kuulosti hassulta.  Possun kanssa oli olutta (joka oli vähän lämmintä) ja akvaviittia. Kippis! 

Toinen alkuruoka oli ihanan samettinen keitto ja pääruokana oli yrttikuorrutettua, juuri sopivan kypsää lohta.  Väliruokana sorbettia shampanjalla. Kaikki maistui.


Jälkiruuaksi todella kaunis suklaa-annos, joka oli niin hyvää, että teki mieli nuolla lautanen. En nuollut. Sen jälkeen alkoivat bileet,  jotka kyllä kestivät pilkkuun asti. Ihanaa oli.

Kiitos Aromi-lehti.

Ps. PRO Gaalassa olen viihtynyt jo monasti, katso vaikka 2014 ja 2013.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Uusi belgialaistyylinen olutmesta - Rikhard von Trappe


Kävin Harrin kanssa Rikhard von Trappe- nimisen uuden olut(jaruoka) mestan avajaisissa. Tämähän on Hans Välimäen ravintola, samalla tyylillä on avattu jo aikaisemmin August von Trappe Tampereella.  Tämän paikalla oli aikaisemmin Rikhards gastropub ja sitä ennen tietysiti Chez Dominic.


Paikka oli oppikirjamaisen belgialaistyylinen tiiliseinineen ja loosheineen. Isot plussat kuparilampuista looseissa, jotka kerrankin valaisevat niin, että menun voi lukea ilman kännykkävaloa.  Muutenkin tuo ikkunalooshi oli kiva, mukava ja ikkunoista pääsi katselemaan kadun menoa.




Olutvalikoima oli perinteisen belgialainen, kuulemma lyhyempi kuin Tampereella. Kaikki tarvittavat oluet löytyy, mutta itse olisin kaivannut jotain erikoisempiakin belgi-oluita, tai vaikka muunmaalaisia, belgialastyylisiä oluita.  Tai vaikka suomalaisia belgityylisiä.

Juomina avajaisissa tarjoiltiin kuohuvaa sekä oivia viinejä. Vähän mietin sitä, että kun konsepti rakentuu vahvasti (myös) oluelle, niin hassua että sitä ei ollut tarjolla. Mutta älkää käsittäkö väärin, avajaisjuomat kelpasivat vallan hyvin.



Sisustuksessa eniten viehätti se kupari. Ja toisen puolen laattalattia, jonka ottaisin omaan keittiööni ihan koska vain.



Ruokalista vaikutti mutkattomalta ja kaikki maistiaiset menusta mitä saimme, olivat erinomaisia. Oli fritti-turskapullaa (nam), omaa suosikkiani tartarpihviä (tosi hyvää), ostereita, hapankirsikkaa ja ankanmaksapateeta (jossa omaan makuuni oli vähän liian hentoinen maku), skagenvohvelia (nam)  ja täyteläistä suklaavanukasta.

Jos tulisin syömään omalla rahalla, itse valitsisin varmaan listalta sinisimpukoita Merimiehen tapaan(ja Hoegaarden-vehnäolutta), härän kuvepihviä grillattuna(ja joku olutlistan Bruneista)  tai maukkaan kuuloista naudanmaksaa briossin välissä(ja joku olutlistan Trippeleistä). Jälkkäriksi sitä suklaavanukasta (ja Lindemanns Kriek-olutta).

Hassua tosin oli, että vaikka mestassa korostetaan oluita, niin en löytänyt listalta olutsuosituksia. En tosin viinisuosituksiakaan. Oluet vaan ovat hieman vieraampia ruokajuomina usealle, joten olisi ollut ehkä henkilökunnalle ja asiakkaille helpompi, että olutsuositukset löytyvät ruokalistasta. Pikkujuttu tosin.

Hintataso on ihan normaali noille kulmille, eli voi vielä omalla rahalla mennä.


Meillä oli tosi hauskaa Harrin kanssa. Hengattiin, juotiin ja juteltiin.  Kauheasti tuttujakin oli. 

Kiitos kutsusta Maria! 

Toivottavasti paikka löydetään. Asiaa varmaan auttaa se, että tuolle Kaartinkaupungin alueelle on nyt tulossa useampikin ravintola, mm. Kim Heiniön Blok ja Royal Ravintoloiden Cock. Mitä enemmän ravintoloita, sitä enemmän jengi kiertää katselemassa ja valitsemassa, joten tuo alue vilkastuu varmaan kivasti. 

Ps. Tuopillinen-blogi oli avajaisissa myös! Lue vaikka (klik).



tiistai 10. helmikuuta 2015

Lehtikaalichipsit ja FISKARS-arvonta!


Nykyään viikoittain syötävä herkku on meillä lehtikaalichipsit. Sarjassa hyvää ja helppoa.

1 pnt lehtikaalia
Suolaa ja öljyä

Pese lehtikaali ja riivi sen lehdet pieneksi. Älä käytä lehtiruotoa. Laita pesty lehtikaali salaattilinkoon ja kuivaa niin kauheasti. Sen jälkeen kuomoa kulhoon, laita öljyä ja suolaa, sekoittele kädellä kaikkialle lehtikaaleihin.

Levitä lehtikaali leivinpaperin päälle uunipellille ja kuivaa noin 120 asteessa noin 10-15 minuuttia niin, että uuniluukku on hieman auki (tue vaikka puukauhalla).

Nam.

Avainasia lehtikaalichipseissä on se, että niiden täytyy olla mahdollisimman kuivia ennen uuniin laittoa. Aikaisemmin kuivasin niitä epätoivoisesti kuittiöpyyhkeellä, mutta rukoukseni kuultiin ja sain Fiskarsilta salaattilingon. 






Salaattilinko on hyvä esimerkki kapineesta, jota ei tiedä tarvitsevansa ennen kuin sellaisen hankkii/saa.  Olen hyvin ihastunut omaani, ennen meillä kaikki salaatti syötiin huomattavasti vetisempinä, nyt parilla pyöräytyksellä salaatti on ihanan rapeaa, lehtikaalista puhumattakaan.Salaattilinko on nätti ja helppo käyttää. Jes.

JA SITTEN: Nytj ollain onnellisella olisi mahdollisuus voittaa samanlainen salaattilinko. Ja koska kevät tulee ja puutarhasormet jo kutiaa, laitetaan samaan uudet Fiskarsin Urban Planters Set-keittiöpuutarhavälineet. Nämäkin tarkoitettu juuri minulle, parvekepuutarhaan tai sisäkasveille. Ja voihan niitä varsinaisessa puutarhassakin käyttää! 




Urban Planters Set:iin kuuluu möyhennyskuokka, kasvisveitsi ja istutuslapio.  Söpöt. 

Osallistu salaattilingon ja keittiöpuutarhavälinesetin arvontaan laittamalla kommenttikenttään sähköpostiosoitteesi. Helppoa! 

Arvontaan osallistuminen päättyy sunnuntaina 15.2. 

Kiitos Fiskars!