torstai 18. syyskuuta 2014

Lehtikaalia ja tryffeliä käärittynä


Joskus syntyy vahingossa tosihyvää.

Niin kuin lehtikaalikääryleet karitsanlihasta, tryffeliöljyllä maustettuna. Oi.






Noin 10-12 isoa lehtikaalin lehteä, 400 g karitsanjauhelihaa (tai luomumnaudanlihaa), 1,5 rkl makeaa paprikajauhetta, kuivattua meiramia, rosmariinia ja oreganoa, suolaa, mustapippuria, 2 rkl oliiviöljyä ja 1 tl tryffeliöljyä.

Ryöppää lehtikaalinlehdet pehmeäksi kuumassa vedessä. Kannattaa pitää ainakin pari-viisi minuuttia, että lehtiruoto pehmenee kunnolla.

Sekoita jauhelihaan mausteet ja 1 rkl öljyä. Öljyä lopulla öljyllä uunivuoka. Kääri jauhelihaseosta lehtikaaleihin söpöiksi kääryleiksi.

Paista noin 200 asteessa noin puoli tuntia. Tarkkaile uuniasi.

Tarjoa riisin, rapeakuorisen leivän tai ,niin kuin me, kvinoan kanssa.

Juomaksi karamellimaisen maukas Nikolai Brewmaster´s Collection Irish Red Ale tai humalainen Sierra Nevada Pale Ale.

Nam.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

maanantai 15. syyskuuta 2014

Unkarilaista street foodia


Kyllä Unkarissakin osataan tehdä katuruokaa. Ja on aina osattu.

Perinteinen tälläinen käsinsyötävä "kevyt" välipala on unkarilainen lángos, suolainen, hiivalla nostatettu uppopaistettu herkku.






Lángosta voi tehdä monella tapaa. Tässä se perinteinen tapa: 

Taikina: 25 g tuorehiivaa, 2,5 dl vettä, 2 dl maitoa, 2 tl sokeria, suolaa, noin 6 dl jauhoja ja 3 rkl öljyä.

Paistamiseen öljyä. Viimeistelyyn valkosipulin kynsi ja suolaa.

Liuota hiiva kädenlämpöisen maitoon, lisää sokeri. Sekoita suolaa jauhoihin. Alusta taikinaa vuorotellen jauhojen, veden ja öljyn kanssa kunnes saat löysähkön taikinan. Nostata liinan alla noin tunnin ajan. Muotoile sitten taikinasta palloja ja anna niiden kohota liian alla vielä puolen tunnin ajan. 

Venytä pallot litteiksi "levyiksi" ja uppopaista ne runsaassa öljyssä. Kokeile pienellä palalla taikinaa, että onko öljy tarpeeksi kuumaa.  Jos taikina nousee pinnalle ja paistuu kullanruskeaksi, öljy on juuri hyvää. Ota reikäkauhalla paistuneet lángosit valumaan talouspaperin päälle hetkeksi. Mutta vain hetkeksi.  Hankaa kuumaa lángosia valkosipulinkynnellä ja ripottele päälle paljon suolaa. Nauti heti! Juomana terävän raikas pils, kuten To Olin Hop Love Pils tai unkarilainen lager Soproni. Aivan parasta kuumana kesäpäivänä Balatonilla. Tai kylmänä talvipäivänä Munkkisaaressa. Tai koska vain.

Langosia voi myös täyttää, siitä myöhemmin lisää....

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Rapujuhlat, landea ja sienipiirakkaa


Rapujuhlat ovat lempijuhliani. Saa syödä, juoda ja ennenkaikkea laulaa. (Eikä mitään väliä miten).

Vietimme rapujuhlia Misun landella. Kuten viime vuonnakin (klik).
 



Sieniä oli joka aterialla; piirakkana, bruchettoina, keittona ja vaikka minä.




Lämmin ja aurinkoinen alkusyksy. Ihana.




Nostettiin perunoita. Ta siis minä kuvasin, Auri ja Misu nostivat.




Minä osallistuin poimimalla kukkia.




lltapäivänkahvin aikaan oli vieraita ja Misun mustikkapiirakkaa.



Apetiivi ennen saunaa.




Alkuilta-hengailut.




Saunaan ja uimaan. Misu, Sanna, Auri ja Andi kävi. Minä en.



Suomalais-unkarilais-kreikkalainen rapujuhla saa alkaa.

Rapujen kanssa  metsäsieni-bruchettoja, rosmariinilohkoperunoita ja kreikkalaista stifado-lihapataa Androksen juuston kanssa. Olen ylpeä, koska unkarilais-suomalainen allekirjoittanut vastasi padan toteutuksesta. Aika kreikkalaista tuli.




Ja sitten laulettiin. Suositummiksi lauluiksi kohosivat lasten aikana laulettu Vihanneslaulu ja aikuisseurassa taas kaanonissa laulettu:

Lapin Kulta, Lapin Kulta,
Karjala, Karjala,
Sininen ja Olvi,
Sininen ja Olvi,
KOFF KOFF KOFF! 




Aamukahvi terassilla. Lempipaikkani rannan lisäksi. Otan tästä kuvan joka kerta.




Tyytyväinen viikonloppulomailija.




Kattotöitäkin tehtiin. Sanna ja Misu näyttivät girlpowerinsa. Me muut istuskeltiin katolla.




Lounasta ja Egéségünkre, Jamas ja Kippis!  




Papa ja tytär sieneen menossa. Mama ja poika jäi mökille.




Sannan sienipiirakka oli parasta:

Taikina: 150 g voita, 4 dl jauhoja (osa voi olla ruista), 3 rkl vettä ja suolaa. 

Nypi jauhot rasvan joukkoon, lisää vesi ja muotoile palloksi. 

Täyte: Iso kasa metsäsieniä pienittynä, 1/2 pkt pekonia paloiteltuna ja pari sipulia pilkottuna, mustapippuria. 1 kananmenu ja 1 prk kermaviiliä. Päälle raastettua juustoa. 

Freesaa kuivalla pannulla sienistä neste pois. Lisää öljyä, sienet ja pekoni. Paista. Mausta mustapippurilla. Sekoita muna ja kermaviili. Painele taikina piirakkavuokaan leivinpaperin päälle, lisää sieniseos ja kaada päälle kermaviiliseos. Raasta juustoa vielä piirakkaan ja laita uuniin ja paista 200 asteessa noin puoli tuntia, niin että näet kun pinta hieman ruskistuu. Tarjoa hieman jäähtyneenä. Seuraksi sopii vaikka steam beer, kuten Nikolai Brewmasters Collection Californian Steam Beer ja hedelmäisen sitrusmainen Brooklyn American Ale. Nam. 




Andi tykkäsi sienipiirakasta.

Ihana viikonloppu!


lauantai 13. syyskuuta 2014

Fiilistä Yks Olut-kirjan julkkareista ja KIRJAN ARVONTATULOS!


Nyt on Yks Olut-olutkirja kaupoissa ja julkkarijuhlat vietetty. Tyypillistä on, että en itse ottanut kuin ihan pari kuvaa koko julkkarijuhlista. Tietysti. Mutta en vaan ehtinyt.

Oli niin kivaa jutella tuttujen, kavereiden ja muiden kivojen ihmisten kanssa. Vähän myös niiskutin puheen aikana. Sallittakoon se.



Juhlat olivat ravintola Helmessä, joka on minulle niin erityinen paikka. (klik)



Ruokaa pitää aina olla. Meille sitä tarjosi Arla Castellon juustot ja Ridderheimsin herkkutapakset ja olutmakkarat. Jälkkäriksi tietysti oma olutsuosikkini Two Tree Porteria ja Fazerin uutta Pure Dark-suklaata.

Erikoismaininta muuten Castellon Tryffelillä maustetusta valkohomejuustosta. Oi.

Juomana oman duunin tuotteita. Kiitos niistä!



Kirjoja oli myynnissäkin. Kaikki meni! Jee.



Parasta olivat ihmiset. Aina.



Kiitos kaikille juhlista!

JA NYT ARVONTA:

KIRJAT VOITTIVAT NIMIMERKIT POLKKAPOSSU  JA LORD OF LAGER.

He saavat kirjan omistuskirjoituksella kotiin lähetettynä. (Voittajille ilmoitetaan myös henkilökohtaisesti. )

Onnea!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Opperassa - lavan edessä ja takana!


Ooppera ja baletti ovat kuuluneet elämääni aina. Olin kuusivuotias, kun kävin ensimmäistä kertaa katsomassa Bulevardilla silloisessa Kansallisoopperassa katsomassa Prinsessa Ruusunen-baletin isäni kanssa. Siitä lähtien olen käynyt oopperassa ja baletissa säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ainakin pari kertaa vuodessa.




Nykyisin 1990-luvun alusta, Suomen Kansallisooppera sijaitsee Töölörannan ja Mannerheimintien välissä Töölössä.  Samalla tontilla, kauan ennen Oopparaa on sijainnut sokeritehdas. Kun olin pieni, tehtaasta oli jäljellä vain nimi, koko tonttia kutsuttiin sokeritehtaan tontiksi. Me kävimme villillä, rakentamattomalla tontilla leikkimässä siellä joka kesä, vilttien ja eväiden kera. Koska asuimme ihan lähellä vain kortterin päässä. Joten nykyinen Ooppera on minulle tuttu myös hyvin erilaisesta näkökulmasta.

Nyt pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Oopperan kulisseihin blogikavereiden, Oopperan väen ja Kanrestan kanssa. Olihan se jännää.




Esillä olevista Figaron Häät-puvuista voisin laittaa minkä tahansa päälleni. Tosin varmaan naamiaisiin.Tai kotona.




Kiinnostavaa oli nähdä esityksessä käytettävät "valeruuat", joista osa oli niin aidon näköisiä, että olisi tehnyt mieli haukata! Oli kuulkaa oluttakin. Tosin lasiin maalattuna.




Ovela kettu-esityksen kulissit on suunnitellut itse Klaus Haapaniemi. Täysin tunnistettavaa. Mielenkiintoista on, että taiteilija maalaa kulissin normaaliin paperikokoon, sitten se jaetaan pieniin mittaruutuihin, ja niitä käyttämällä kulissimaalarit sitten tekevät "oikean" ison kulissin. Välillä kiivetään tikkaille ja tiirataan kulissia väärinpäin kiikareilla, että nähdään kokonaisuus. Siistii.





Siinä vähän maalareiden duunia.




Kaikki ruuat, leivokset ja muun hyvän Oopperassa hoitaa Kanresta ja ihana Soupopera-blogin Anuliina. Uudessa hienossa keittiössä kokataan niin tanssijoille ravitsevaa safkaa kuin muulle oopperan väellä, joita on noin 500 henkilöä, lounasta ja välipaloja. Lisäksi hoidetaan tietysti kaikki oopperaan tulevat.




Päästiin myös kulissien fiilikseen. Tässä niitä.




Tietysti pääsimme myös lavalle. Illalla esitettiin baletti Onegin joten sen kulisseissa hyppelimme balettihyppyjä.

Onegin oli balettina uusi tuttavuus, mutta pidin siitä kovin. Tosin sitä auttoi, että meille teoksen esitteli  Heidi Almi niin suurella intohimolla, että balettiin eläytyi jo ennen koko homman alkua. Kannattaakin katsoa netistä ilmaiset teoksien esittelyaikataulut.




Itse esitykseen valmistautuminen aloitettiin shampanjalla. Tietysti. Niin ooppera AINA kannattaa aloittaa.



Söimme ihanan Oopperan väen, Kanrestan Anuliinan ja Katin kanssa herkkulautasen, joka on ihan tilausvalikoimassa. Ruoka, seura ja näköala olivat kaikki ensiluokkaisia.



Ah ja Nam. En pysty muuta sanomaan. Nam.


Pari pikkuseikkaa oli yli muiden. Oopperan oma hunaja, jonka mehiläispesät sijaitsevat Oopperan katolla. Tätä hunajaa tarjottiin juustojen kanssa, ja oi se oli hyvää.

Pidän myös todella paljon servitten viestistä, josta olenkin kirjoittanut jo Aromin puolelle. (klik)




Itse Ooppera on modernin kaunis. Kaarevat linjat ovat lempiasiania siellä.




Toisella väliajalla nautimme Opera Afternoon tea-kokonaisuuden. Tämän olen syönyt aikaisemminkin, ja tyttäreni rakastaa tätä. Minäkin rakastan. 

Lisäksi paikalla oli draamaa, sillä toinen naispääosan esittäjä, Linda Haakana, kaatui kesken esityksen. Hänelle etsittiin kuumeisesti paikkaajaa, ja lopuksi häntä paikkasi todella viehättävä Claire, joka todella hoiti homman kotiin. Draaman takia väliaika oli tavallista pidempi ja ehdin syödä kaiken teeterjottimelta (vaikka olin vielä ihan täynnä herkkulautasesta). Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun koin draamaa Suomen Kansallisoopperassa....(klik)




Kaiken lisäksi Töölönrannana maisema on ihana.

Oli kyllä niin kiva ilta.

Lue lisää Sillä Sipuli-blogista (klik) tai Baking Instict-blogista (klik)

Menkää ihmiset oopperaan, se on paljon kivempaa kuin mitä luulette!


Yhteistyössä Suomen Kansallisooppera ja Kanresta.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Yks Olut - kunnia niille keille se kuuluu!

Tänään on Yks Olut-olutkirjani kaupoissa. Hui.

Ja kohta lupaan lopettaa olutkirjasta paasaamisen. MUTTA.

Sitä ennen kiitokset. Kaikki he tekivät kirjan valmistumisen mahdolliseksi.



Pusspuss ja ippis kaikki!